Pieni kooste mitä ollaan tehty:
-Lähihakupillitystä pariin otteeseen. Koira istumaan, piilotetaan ympärille pikkudameja, lähihakupillistä (pipiuuu) saa alkaa etsiä. Tässä samalla jo vähän suuntia (oikea/vasen), kumpaan suuntaan lähtee hakua tekemään.
-Paljon muistinoutoja, pisimmillään kipittää jo 200m noutoja. Yhdessä siis jätetään dami/riista, kävellään kauemmaksi kaartaen niin ettei osuta noutoreitille.
-Useampia muistinoutopaikkoja, saatetaan viedä 3-4 damia ja yhdestä paikkaa lähetykset. Yhdessä muistpaikassa saattaa olla useampi dami, Juti osaa juosta samaan paikkaan useammankin kerran. Muistinoudoissa Juti on kyllä haka, väliin suorittaa paremmin kuin nuo muut (Svensson, Anssi, Kikka).
-Markkeerauksia ei olla tehty juurikaan, syystä että treenataan paljon vielä yksin. Ne pari kertaa kun muut on olleet heittelemässä niin markkeeraa hyvin, niin ykköset kuin 2-markkeerauksetkin.
-Työskentelytyyli haussa saisi olla määrätietoisempaa ja vauhdikkaampaa omaan makuun. Juti herkästi jäljestää ruuduntäyttäjän jälkiä ruudussa (!) ja homma menee kävelyksi. Täytyy yrittää rakentaa hakuruudut niin ettei jäljestämällä löydä mitään tai ruudussa olisi sikinsokin jälkiä niin paljon ettei niistä pääsisi hyötymään. Fiksu pieni apina.
-Parasta haku on ollut aukeilla paikoilla, vastatuuleen ja riistoilla. Riistoilla onneksi haku on paljon vauhdikkaampaa mitä dameilla ja lähtee joka lähetyksellä vauhdilla etsimään. Viimeksi tehtiin metsässä ja siellä yritti jäljestää, nyt puutuin siihen ja pyysin tulemaan pois, uusi lähetys toiseen suuntaan. Tätä hakuruutua ei oltu mitenkään motivoitu, mutta hyvin lähti silti hommiin ja toi 5/6, viimeiselle en edes lähettänyt ettei vahingossakaan väsy tai koe hommaa liian vaikeaksi. Jutin kanssa täytyy tietyllä tapaa pitää huolta sen itseluottamuksesta.
-Viikko sitten tehtiin kanijälki. Jäljestys vähän haparoivaa, siksakkia jäljen yli ja kierteli kaarteli koko jäljen alun. Ei mikään nopein suoritus, mutta kani löytyi ja palautui ohjaajalle mikä tärkeintä. Tätä aikaisemmin on tehnyt kanijäljen kerran (kuukausi sitten?), silloin meni vauhdilla. Asiaan saattoi toki vaikuttaa se että Juti näki kun lähdin vetämään jälkeä.
-Nouto-otteet on parantuneet, jossain vaiheessa roikotti dameja naruista ja isompia lintuja kaulasta palauttaessaan. Nyt tulee damit, lokit, fasut ja sorsat pääsääntöisesti hyvällä kokosuun otteella. Viimeksi tahtoi roikottaa variksia siivistä, pohdin jälkikäteen oliko ne vähän liian huonokuntoisia, aikaisemmin on kantanut niitäkin ihan nätisti.
-Seuraaminen voisi olla tiiviimpää, väliin vähän haahuilee vaan jossain siinä vierellä. Voisi ottaa kuurin hihnaseuraamista jotta oikea paikka vakiintuisi.
-Luoksetulo- ja pysäytyspillitreenit edelleen tekemättä. Nyt tässä tosin olisi aikaa, koska korona...
-Opetetaan toistojen kautta että kepin lähistöltä (1-2m säde) löytyy aina dami. Alkuun motivoidaan sekä damit että kepit. Myöhemmin viedään damit etukäteen, käydään sen verran lähellä että koira varmasti bongaa kepin ja siitä lähetys.
-Kasvatetaan matkaa, otetaan useampia kohdekeppejä mukaan. Alkuun kaukana toisistaan, sitten lähempänä. Tarkoituksena vahvistaa koiralle että tosiaan sinne käden osoittamaan suuntaan lähdetään.
-Lähdetään opettamaan sokkoja. Keppi+dami valmiina, katsotaan sellainen paikka ja lähetyskohta että koira ei lähetyspaikalta damia näe, mutta muutaman metrin edettyään sen näkee. Esimerkiksi mäennyppylän takaa, metsästä pellolle, heinikko välissä jne jne. Luodaan koiralle usko siihen että kun vaan juoksee eteenpäin niin jossain vaiheessa se keppi tulee vastaan.
-Keppejä kannattaa hyödyntää koko elämän ajan satunnaisesti, mutta jossain vaiheessa se häivytetään pois. Silloin koira osaa jo varmasti maastossa kuin maastossa edetä suoraan, riistalle tullessa se vain pysäytetään ja käsketään lähihakuun. Tässä oltava vain tarkkana että koira ei omatoimisesti ala hakuilemaan linjalla hajun saatuaan.
Kaikki aikaisemmat koirani olen opettanut suoraan sokkolinjoihin, mutta ne ovat kaikki enempi vähempi olleet "hulluja", juosseet lujaa jonnekin suuntaan käskyn saatuaan ja dameille pyrkiminen on kaiken kaikkiaan ollut kiihkeämpää mitä Jutilla. Juti on siinä mielessä outo, että lenkeillä ja arjessa se rakastaa juoksemista. Lenkillä se tykittää niin lujaa kuin vain jaloistaan pääsee, tallilla se kirmailee ja hepuloi koko päivän ihan yksikseenkin. Mutta kun se mun kanssa tekee juttuja, niin hän on kysymysmerkkinä vierellä. Ero on varmastikin se, että Juti juoksee juoksemisen ilosta, muut juoksee löytääkseen jotain. Muut odottaa lupaa rynniäkseen hakuun, Jutin täytyy olla hyvin varma tehtävästään jotta lähtee hommiin. Siksi tuo suoraa sokkoihin ei Jutin kanssa pääty varmastikaan hyvin, se ei ole niin kätevä tarjoamaan mitään joka suuntautuisi ohjaajasta poispäin, lisäksi vaatimalla jotain mitä se ei täysin ymmärrä se vain paineistuisi.
Se osaa muutenkin olla todella ristiriitainen. Sillä on tietyllä tapaa loputtomasti energiaa, se vaan kohdistuu enempi leikkimiseen ja muuhun hoopoiluun. Töissä se on joka välissä tuputtamassa keppejään että vedä tai heitä, tai vaihtoehtoisesti jonkun koiran niskassa vaatien leikkimään. Mutta tietynlainen työmoottori siitä uupuu mikä isällään on. Hommiin se vähän väsyy. En tosin tiedä kuinka paljon se johtuu epävarmuudesta, se kun ei luontaisesti ole kovin kiihkeä hakutyöskentelijä. Tuleeko se hulluus iän ja kokemusten (itsevarmuuden) myötä, en tiedä Juti osaa olla yksi rubiikin kuutio, täysi mysteeri. Paljon ominaisuuksia joista tykkään ja joissain asioissa se on ikäisekseen todella taitava ja lahjakas, mutta sitten taas tuo himmailu tuo haasteita. Tai voi olla että ne haasteet on mun päässä, mulla on ollut kaksi todella samantyylistä työskentelijää joihin olen tottunut, kaikki ei kuitenkaan kehity samaan tapaan. Kaveripiirissäkin on muutama koira jotka on vielä 1,5v iässä olleet haussa tyhjänä palailijoita, mutta sitten yhtäkkiä kehittyneet todella raivoisiksi hakutyöskentelijöiksi jotka ei kutsustakaan tule tyhjänä pois hausta. Nähtäväksi siis jää, Jutihan on kuitenkin vasta 9kk vanha penikka. Joka nytkin varmasti suorittaisi taipparit läpi.
Ja ohjauksiin Jutin kanssa ehdottomasti tarvitsee panostaa, tuolla hieman pehmeällä ja kiltillä luonteella niistä varmasti saisi rakennettua sille oman vahvuuden, sen missä hän olisi hyvä. Ainakaan vielä kerta se haku ei ole niin kiihkeää ja hyvää verrattuna noihin aikaisempiin koiriin joille se on ollut se vahvin osa-alue. Tietyllä tapaa Jutista voisi saada hyvän WT/A-koekoiran, luonneominaisuuksien puolelta siitä löytyy samankaltaisuuksia käyttölabradorien kanssa. Toki ison kroppansa kanssa se ei tule olemaan vauhdikas ja näyttävä, mutta sen se korvaisi sitten toivon mukaan tehokkuudella. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Haaste tässä on ehkä se, että saadaan aikaan tarvittava määrä toistoja. Tylsintä treenattavaa ikinä. Kuten myös ne pillijutut... Toivon mukaan valo ja pitenevät illat toisi sen verran energiaa ohjaajaan jotta päästäisiin näissä jutuissa eteenpäin.
 |
| Hullu1, Hullu2 & Kiltti Poika |
