9kk Ohjaustreenien aloitus + treenitakaumia

Monet treenit on jäänyt kirjoittamatta, katsotaan kirjoittelenko niistä jossain vaiheessa takautuvasti. Treenattu ollaan suurin piirtein kerran kaksi viikossa, yleensä se on jäänyt tuohon yhteen kertaan. Kimppatreeneissä Juti on ollut nyt vain kertaalleen mukana, nyt ei ottanut häiriötä mistään ja teki hyvin hommia.

Pieni kooste mitä ollaan tehty:
-Lähihakupillitystä pariin otteeseen. Koira istumaan, piilotetaan ympärille pikkudameja, lähihakupillistä (pipiuuu) saa alkaa etsiä. Tässä samalla jo vähän suuntia (oikea/vasen), kumpaan suuntaan lähtee hakua tekemään.
-Paljon muistinoutoja, pisimmillään kipittää jo 200m noutoja. Yhdessä siis jätetään dami/riista, kävellään kauemmaksi kaartaen niin ettei osuta noutoreitille.
-Useampia muistinoutopaikkoja, saatetaan viedä 3-4 damia ja yhdestä paikkaa lähetykset. Yhdessä muistpaikassa saattaa olla useampi dami, Juti osaa juosta samaan paikkaan useammankin kerran. Muistinoudoissa Juti on kyllä haka, väliin suorittaa paremmin kuin nuo muut (Svensson, Anssi, Kikka).
-Markkeerauksia ei olla tehty juurikaan, syystä että treenataan paljon vielä yksin. Ne pari kertaa kun muut on olleet heittelemässä niin markkeeraa hyvin, niin ykköset kuin 2-markkeerauksetkin.

-Haku vaihtelevalla innolla. Taipparituutua tekee jo hyvin ja 5 damia tulee hyvin talteen. Kahdesti hakuruutu on ollut aika haastava eikä mitenkään motivoitu, ekojen noutojen jälkeen tulee tyhjänä takaisin. Paineistuu uusista ruutuun lähetyksistä, on vähän epävarma ja herkästi passivoituu entisestään.
-Työskentelytyyli haussa saisi olla määrätietoisempaa ja vauhdikkaampaa omaan makuun. Juti herkästi jäljestää ruuduntäyttäjän jälkiä ruudussa (!) ja homma menee kävelyksi. Täytyy yrittää rakentaa hakuruudut niin ettei jäljestämällä löydä mitään tai ruudussa olisi sikinsokin jälkiä niin paljon ettei niistä pääsisi hyötymään. Fiksu pieni apina.
-Parasta haku on ollut aukeilla paikoilla, vastatuuleen ja riistoilla. Riistoilla onneksi haku on paljon vauhdikkaampaa mitä dameilla ja lähtee joka lähetyksellä vauhdilla etsimään. Viimeksi tehtiin metsässä ja siellä yritti jäljestää, nyt puutuin siihen ja pyysin tulemaan pois, uusi lähetys toiseen suuntaan. Tätä hakuruutua ei oltu mitenkään motivoitu, mutta hyvin lähti silti hommiin ja toi 5/6, viimeiselle en edes lähettänyt ettei vahingossakaan väsy tai koe hommaa liian vaikeaksi. Jutin kanssa täytyy tietyllä tapaa pitää huolta sen itseluottamuksesta.
-Viikko sitten tehtiin kanijälki. Jäljestys vähän haparoivaa, siksakkia jäljen yli ja kierteli kaarteli koko jäljen alun. Ei mikään nopein suoritus, mutta kani löytyi ja palautui ohjaajalle mikä tärkeintä. Tätä aikaisemmin on tehnyt kanijäljen kerran (kuukausi sitten?), silloin meni vauhdilla. Asiaan saattoi toki vaikuttaa se että Juti näki kun lähdin vetämään jälkeä.
-Nouto-otteet on parantuneet, jossain vaiheessa roikotti dameja naruista ja isompia lintuja kaulasta palauttaessaan. Nyt tulee damit, lokit, fasut ja sorsat pääsääntöisesti hyvällä kokosuun otteella. Viimeksi tahtoi roikottaa variksia siivistä, pohdin jälkikäteen oliko ne vähän liian huonokuntoisia, aikaisemmin on kantanut niitäkin ihan nätisti.
-Seuraaminen voisi olla tiiviimpää, väliin vähän haahuilee vaan jossain siinä vierellä. Voisi ottaa kuurin hihnaseuraamista jotta oikea paikka vakiintuisi.
-Luoksetulo- ja pysäytyspillitreenit edelleen tekemättä. Nyt tässä tosin olisi aikaa, koska korona...

Tänään sain sen verran aikaiseksi että otin kohdekepit (1m pitkät valkoiset pika-aitapaalut) mukaan ja lähdettiin opettamaan ohjauksia. Idea tässä olisi seuraavanlainen:
-Opetetaan toistojen kautta että kepin lähistöltä (1-2m säde) löytyy aina dami. Alkuun motivoidaan sekä damit että kepit. Myöhemmin viedään damit etukäteen, käydään sen verran lähellä että koira varmasti bongaa kepin ja siitä lähetys.
-Kasvatetaan matkaa, otetaan useampia kohdekeppejä mukaan. Alkuun kaukana toisistaan, sitten lähempänä. Tarkoituksena vahvistaa koiralle että tosiaan sinne käden osoittamaan suuntaan lähdetään.
-Lähdetään opettamaan sokkoja. Keppi+dami valmiina, katsotaan sellainen paikka ja lähetyskohta että koira ei lähetyspaikalta damia näe, mutta muutaman metrin edettyään sen näkee. Esimerkiksi mäennyppylän takaa, metsästä pellolle, heinikko välissä jne jne. Luodaan koiralle usko siihen että kun vaan juoksee eteenpäin niin jossain vaiheessa se keppi tulee vastaan.
-Keppejä kannattaa hyödyntää koko elämän ajan satunnaisesti, mutta jossain vaiheessa se häivytetään pois. Silloin koira osaa jo varmasti maastossa kuin maastossa edetä suoraan, riistalle tullessa se vain pysäytetään ja käsketään lähihakuun. Tässä oltava vain tarkkana että koira ei omatoimisesti ala hakuilemaan linjalla hajun saatuaan.

Kaikki aikaisemmat koirani olen opettanut suoraan sokkolinjoihin, mutta ne ovat kaikki enempi vähempi olleet "hulluja", juosseet lujaa jonnekin suuntaan käskyn saatuaan ja dameille pyrkiminen on kaiken kaikkiaan ollut kiihkeämpää mitä Jutilla. Juti on siinä mielessä outo, että lenkeillä ja arjessa se rakastaa juoksemista. Lenkillä se tykittää niin lujaa kuin vain jaloistaan pääsee, tallilla se kirmailee ja hepuloi koko päivän ihan yksikseenkin. Mutta kun se mun kanssa tekee juttuja, niin hän on kysymysmerkkinä vierellä. Ero on varmastikin se, että Juti juoksee juoksemisen ilosta, muut juoksee löytääkseen jotain. Muut odottaa lupaa rynniäkseen hakuun, Jutin täytyy olla hyvin varma tehtävästään jotta lähtee hommiin. Siksi tuo suoraa sokkoihin ei Jutin kanssa pääty varmastikaan hyvin, se ei ole niin kätevä tarjoamaan mitään joka suuntautuisi ohjaajasta poispäin, lisäksi vaatimalla jotain mitä se ei täysin ymmärrä se vain paineistuisi.

Siksi kepit. Myös se tosiasia, että mun muut koirat metsästää enempi vähempi linjalla, on yksi syy. Ideaali ohjaus kun olisi sellainen että koira juoksisi nenä kiinni eteenpäin kunnes saisi ohjaajalta merkin iskeä nenä maahan ja alkaa etsimään riistaa. Mun koirat etsii sitä koko matkan, ja muiden hajujen tullessa vastaan saadaan riidellä tsekataanko ne vai jatketaanko matkaa. Keppien avulla koira ottaisi ennemmin näköaistinsa käyttöön. Jutinkin kanssa tämä tulee vaatimaan varmasti miljoonia toistoja ettei bongaile mitään sivuilta, vaan oppisi siihen että katse on koko ajan eteen. Treenit saa suunnitella aika huolella. Mutta luulen tämän opetustavan sopivan Jutille juurikin  siksi että se tietyllä tapaa tykkää juosta, eikä niin herkästi metsästä nenä maassa koko ajan. Siitä tuntuu löytyvän kaksi vaihdetta, joko mennään lujaa nenä off-asennossa tai kävellen/ravaten nenä maassa on-asennossa. Haastavaa juosta ja käyttää nenää samaan aikaan. xD

Se osaa muutenkin olla todella ristiriitainen. Sillä on tietyllä tapaa loputtomasti energiaa, se vaan kohdistuu enempi leikkimiseen ja muuhun hoopoiluun. Töissä se on joka välissä tuputtamassa keppejään että vedä tai heitä, tai vaihtoehtoisesti jonkun koiran niskassa vaatien leikkimään. Mutta tietynlainen työmoottori siitä uupuu mikä isällään on. Hommiin se vähän väsyy. En tosin tiedä kuinka paljon se johtuu epävarmuudesta, se kun ei luontaisesti ole kovin kiihkeä hakutyöskentelijä. Tuleeko se hulluus iän ja kokemusten (itsevarmuuden) myötä, en tiedä  Juti osaa olla yksi rubiikin kuutio, täysi mysteeri. Paljon ominaisuuksia joista tykkään ja joissain asioissa se on ikäisekseen todella taitava ja lahjakas, mutta sitten taas tuo himmailu tuo haasteita. Tai voi olla että ne haasteet on mun päässä, mulla on ollut kaksi todella samantyylistä työskentelijää joihin olen tottunut, kaikki ei kuitenkaan kehity samaan tapaan. Kaveripiirissäkin on muutama koira jotka on vielä 1,5v iässä olleet haussa tyhjänä palailijoita, mutta sitten yhtäkkiä kehittyneet todella raivoisiksi hakutyöskentelijöiksi jotka ei kutsustakaan tule tyhjänä pois hausta. Nähtäväksi siis jää, Jutihan on kuitenkin vasta 9kk vanha penikka. Joka nytkin varmasti suorittaisi taipparit läpi.

Ja ohjauksiin Jutin kanssa ehdottomasti tarvitsee panostaa, tuolla hieman pehmeällä ja kiltillä luonteella niistä varmasti saisi rakennettua sille oman vahvuuden, sen missä hän olisi hyvä. Ainakaan vielä kerta se haku ei ole niin kiihkeää ja hyvää verrattuna noihin aikaisempiin koiriin joille se on ollut se vahvin osa-alue. Tietyllä tapaa Jutista voisi saada hyvän WT/A-koekoiran, luonneominaisuuksien puolelta siitä löytyy samankaltaisuuksia käyttölabradorien kanssa. Toki ison kroppansa kanssa se ei tule olemaan vauhdikas ja näyttävä, mutta sen se korvaisi sitten toivon mukaan tehokkuudella. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Keppitreenit aloitettiin siis pellolla ihan niin että oli keppi, vietiin sinne dami ja käveltiin kauemmas mistä lähetys. Toiselle kepille sama (noin 20m näillä väliä). Nyt jätin Jutin istumaan ja vain kummallekin kepille damit. Noutojärjestys aina niin että ekana viety haetaan ensin. Tässä ekalla lähetyksellä kaarsi väärälle kepille, toisella lähetyksellä haki oikean. Tämän jälkeen toinen keppi ja suoraviivainen nouto. Nuo muistijutut on Jutilla sen verran hyvin hallussa että uskalsin heti ottaa kaksi keppiä käyttöön. Yritetään aivopestä nyt vain toistoilla siihen että oppii bongaamaan kepit, ja että ne löytyy sieltä mihin käsi näyttää.

Haaste tässä on ehkä se, että saadaan aikaan tarvittava määrä toistoja. Tylsintä treenattavaa ikinä. Kuten myös ne pillijutut... Toivon mukaan valo ja pitenevät illat toisi sen verran energiaa ohjaajaan jotta päästäisiin näissä jutuissa eteenpäin.

Hullu1, Hullu2 & Kiltti Poika