Juti oli ekaa kertaa ikinä hallissa, samaan aikaan kaksi muuta henkilöä treenasivat koiriaan. Kiljuntaa ja pallon viskelyä riitti, puhumattakaan iloisesti kirmaavista flateistä. Juti keskittyi silti 100% minuun. Sen kanssa ei olla hirveästi tokoiltu, ikinä ennen ei häiriössä, mutta karkkipalkalla sulki muut häiriöt täysin mielestään. Se toki on niin paljon eri laumoissa kulkenut ettei vieraat koirat ole sille mikään erityinen juttu. Tehtiin seuraamista ja jääviä, lopuksi vielä sai tarjoilla peruuttamista.
Muuten Jutin viikonloppu sujui rattoisasti toveri Svenssonin kanssa. Svensson on Jutia 1,5kk vanhempi flattipoika, ja nämä on ikänsä olleet parhaita kaveruksia. Sisällä painittiin, leikittiin, revittiin leluja, syötiin yhdessä luuta, ulkona hepuloitiin. Yöllä sitten kyllä nukuttikin. Lauantaina käytiin tosiaan metsässä ja illemmalla Juti joutui trimmiin. Joutui, koska hän teki kaikkensa vaikeuttaakseen operaatiota. Tekeytyi suolapatsaaksi, ei suostunut menemään kyljelleen ja karkasi heti tilaisuuden tullen paikalta.
Karvaa lähti ja PALJON. Mm. koko Jutin niska saksittiin, heihei takajeejee. Mutta katsotaa kuinka kaunis poika sieltä paljastui! Niin on isänsä näköinen. Isällään on vähän paremmat etukulmaukset ja enempi eturintaa sekä kauniimpi pää, mutta toki Juti on vielä kesken kehityksenkin. Mutta silti ISO. Saa nähdä tarviiko siellä näyttelykehissä paljoa pyöriä jos päättääkin kasvaa isäänsäkin isommaksi..
Sunnuntaina metsälenkiltä suoraan hallille. Tätä ennen otettiin nopsaa nuo seisomiskuvat. Hallilla oli sitten aikasta väsynyt Jutila. Liisa yritti vielä näyttelyjuttuja treenailla mutta hännästä oli jo virta loppu. Tein itse vielä loppuun ihan vain maahanmenon tarjoamisia, niitä jaksoi hyvin vielä pohdiskella.
Lauma muuttui nyt sen verran että Kikka ja Saku jäivät Tampereelle ja mukaan lähti Renon ja Jutin seuraksi Svensson. Ei tartte miettiä Jutin aktivoimisia vähään aikaan, ruotsin pojalla tulee oleen kova homma Jutin painikaverina.
![]() |
Kaverukset syksyllä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti