Juti on tällä hetkellä 6kk vanha flattipoika. Järjestyksessään neljäs oma flatti allekirjoittaneelle. Juti omaa ihan äärettömän suuren tunnearvon jo isänsä kautta. Isä Saku on järjestyksessään toinen koirani, nyt jo 10,5-vuotias. Jos koira voi olla kaikin puolin täydellinen, niin Saku on. Käytännössä ainoa virhe koirassa on sen koko. Hän on hieman suuri, säkäkorkeus huitentelee siinä 66cm paikkeilla. Muuten maailman vakain luonne, loputon työmoraali ja komea ulkonäkö. Koostaan huolimatta työkoirien työkoira jota kehtaa näyttelykehissäkin juoksuttaa. Supermies kerta kaikkiaan. Kerta toisensa jälkeen Saky on rikkonut omistajansa (ja vähän ehkä muidenkin) asettamia rajoja. Kun pääkoppa on kunnossa niin mikään ei ole mahdotonta, ei edes amatöörin omistajan kanssa.
Pitkään siitä Supermiehen Pojasta sai haaveilla. Jossain vaiheessa ehkä luovutinkin manttelinperijän suhteen. Kunnes sitten toukokuussa 2019 hän saapui maailmaan. Juti. Pentulaatikosta hän valikoitui hyvin itsenäisen luonteensa perusteella. Hän ei muita juurikaan elämäänsä tarvitse, hän selviää yksinkin. Ominaisuus jonka metsästysnoutajassa haluan ehdottomasti olevan. Yhteistyö saadaan koulutuksen kautta.
 |
| Supermies & Poika |
Nyt puolen vuoden kypsässä iässä Jutista pystyy jo kertomaan enemmänkin. Hän on edelleen kohtuu itsenäinen. Yksinolot oli maailman helpoin opettaa, hän kun ei tosiaan tarvitse ketään. Hän viihtyy hyvin omassa loistavassa seurassaan. Tokikaan häntä ei kaveritkaan haittaa; hän pakottaa kaikki leikkimään kanssaan. Halusivat he tai eivät. Edelleen hyvin lapsellinen hepulijuoksija. Jutista löytyy hepulijuoksuvideoita jo muutaman elokuvan edestä.
Luonteeltaan selkeästi pehmeämpi kuin isänsä. Saku on mallia halolla päähän eikä silmäkään värähdä, Juti on jo suusanallisesta palautteesta kovin pahoillaan. Isänsä ei ole ikinä kärsinyt mörköikää, Juti väläyttelee tietynlaista mörköilyä jo nyt. Lähinnä haukkuu erinäisille asioille, ei kuitenkaan hae ihmisestä tukea tai pakene mikä on hyvä juttu. Muuten hyvinkin riemuisa ja onnellinen, energinen hassuttaja.
 |
| Toinen nimeni on Hepuli |
Juti oli maailman helpoin pentu. Joskus sen olemassaolon unohti kokonaan. Alusta asti sisäsiisti, öisin nukuttiin 9h putkeen. Osaa pyytää vinkumalla ulos. Jossa hän viihtyy hyvin. Ekoina viikkoina oli ongelmana se ettei häntä saanut ollenkaan sisälle. Juti oli pentulaatikossa se nopein syöjä, ja luovutusikäisenä kaksi kertaa niin painava kuin sisaruksensa. Ei ollut koskaan varmaan kokenut nälän tunnetta, koska parina ekana viikkona ei ruoka juuri maistunut.
Vaikea oli motivoida luoksetuloon kun ei ollut mitään millä palkata. Sosiaalinen palkkauskaan ei juuri onnistunut, siinä missä normaali pentu juoksee onnessaan lepertävän ihmisen syliin niin Jutia ei juuri kiinnostanut. Katsoi vain kuin tyhmää. Tämä onneksi muuttui ja nykyään hän on iloisena noutajana pussailemassa kaikki. Vähän hoikistuttuaan ruokahalukin palasi ja on nykyään hyvinkin ahne.
Hassu tapaus kaiken kaikkiaan, vähän siinä näkee isänsä piirteitä mutta on hän ihan omanlaisensa. Ja saa ollakin, hänen ei ole pakko mahtua isänsä saappaisiin. Itselleni oli tärkeää saada pala Sakua maailmaan sitten kun Supermiestä itseään ei enää ole.
Jutin kanssa tullaan pääasiassa harrastamaan metsästystä, nome-b kokeita, näyttelyitä ja isolla ehkällä myös tokoa ja pk-jälkeä. Juti on edelleen hyvin pentumainen joten ei olla juuri mitään vielä treenattu, kasvakoot rauhassa. Kai se vakava suhtautuminen työntekoon sieltä joskus tulee. Isänsä ja kolmas koirani Reno (4v) ovat olleet hyvin varhaiskypsiä ja totisia työskentelijöitä jo varhain, Jutin kanssa väliin tuntee olevansa jonkin ihan uuden äärellä. Toivottavasti osaan edetä pilaamatta mitään.
Blogin tarkoitus olisi olla treeni/pohdintablogi joka käsittelisi pääasiassa nimenomaan Jutin kehitystä. Nähtäväksi jää kuinka aktiivinen tässä jaksaa olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti