Viikonlopulta oli jäänyt sulaksi kolme pyytä ja kolme naakkaa. Töiden jälkeen kun heti mentiin metsään niin nähtiin tehdä vielä lyhyt treeni.
Juti osaa jo hyvin paikallaolon, jätin Sakun ja Renon kanssa riviin istumaan kun itse menin tekemään hakuruudun. Maastona oli hyvin tiheä metsä jonne lähetys oli metsätieltä. Halusin nähdä kuinka Juti rikkoo tällaisia maaston "esteitä" (joidenkin koirien on vaikea mennä ns. seinän läpi kun aukean jälkeen edessä on tiheämpää maastoa) ja esiintyykö sillä pimeässä ja synkässä peikkometsässä mitään mörköilyä. Tähän mennessä sillä ei ole ollut itseluottamuksen kanssa ongelmaa.
 |
| Metsänpeikko |
Tämä taisi olla Jutille järjestyksessään 7. hakukerta. Itse en motivoi hakua niin että pentu näkisi että heittelen sinne noudettavaa. Alkuun tehtiin ihan hajuhakuina, sai itse keksiä miten metsästetään. Sen verran motivoitu että näki minun menevän metsään ja tulevan takaisin sieltä. Riistan hajusta tiesi toki myös mitä ollaan tekemässä.
Haku-käsky ei ole vielä mikään varma, mutta ensimmäisellä lähetyksellä lähti suoraan sinne minne pitikin. Hallintaa on nyt parilla viime kerralla otettu mukaan sen verran että noutoon lähdetään viereltä ja vasta luvasta. Eli rivistä kutsuin nimellä Jutin, rauhoitin sen vierelle, kädellä näytin pienesti kohti metsää ja käskystä vapautus. Riistat eivät olleet kaukana (~15-30m), eikä tuon ikäiselle niiden tarvitse pidemmällä olekaan. Tässä treenissä oli pointti esitellä pennulle uusi maasto (tiheä kuusimetsä missä katkeaa heti näköyhteys ohjaajaan) ja testata vähän itseluottamusta.
Palautuksen otan vastaan kyykyssä, hetki hienosta pyystä riemuittiin yhdessä minun lähinnä ihastellessa ja rapsutellessa Jutia. Pyynnöstä nätti luovutus ja ohjasin takaisin riviin istumaan. Reno sai välissä hakea ruudusta yhden riistan, itse tykkään heti alusta asti tehdä paljon vuorohakua. Siinä pysyy motivaatio korkealla kun joutuu katselemaan muita töissä, pakollinen lepo välillä saa aikaan sen että omalla vuorolla lähdetään innolla hommiin ja lujaa. Tulee myös harjoiteltua malttia ja passissa oloa heti alusta alkaen.
 |
| Pikkuskidinä tarvi oottaa vuoroo köytettynä. |
Juti on ainakin tähän asti ollut passissa ihan hiljainen. Rauhassa malttaa odotella. Vielä ei ainakaan kuumene muiden työskentelystä. Katsotaan muuttuuko tilanne kun tuo humputtaja-pennun asenne muuttuu työmiesmäisempään. Juti ei ole sellainen hullunkiilto-silmissä noutaja, siitä noutaminen on kivaa, mutta menee ennemmin järki päässä keskittyen tarkasti kaikkiin hajuihin.
Renon palautettua linnun oli taas Jutin vuoro. Nyt oli lähetyksessä vähän kysymysmerkkinä. Pääsääntöisesti olen hausta noudattanutkin vain yhden, ihan alkuvaihetta lukuunottamatta jolloin noudettiin useampi. Silloin meno oli enempi "lenkkeilyä", maastossa valmiina noudettavaa ja kuljetaan pennun kanssa yhdessä ilman mitään käskyjä. Nyt alun ihmettelyn jälkeen Juti lähti kolmannella käskyllä hakuun mutta kääntyi jossain vaiheessa taas takaisin kysymään niinettämitätäh? Kysyin että missä lintu, siitä hän sitten suunnisti kohti metsää ja tuli pian pyyn kanssa takaisin.
Tässä välissä isot pojat tyhjensi ruudun. Seuraavaksi Juti sai pienen hallintatreenin. Seuraamista ei vielä varsinaisesti osaa, mutta tietynlaisen mukana kulkemisen kyllä. Parissa viime treenissä ollaan kitketty myös paukkunoudot pois. Pitkään herättelin intoa ja vauhtia paukkunoutojen kautta ja se onkin toiminut. Nyt on tilalle otettu odottamisen luoma jännite ja siitä vapautus noutoon.
Tehtävä oli simppeli. Juti istui vierellä, heitin naakan 10m päähän metsään. Täyskäännös, 15m seuraaminen toiseen suuntaan. Tämä sujui hyvin, katsoi heiton tarkasti, jätä-käskyllä luopui (merkki että tätä ei nyt heti noudeta) ja seurasi kiltisti mukana. Seuraamispätkän jälkeen pyysin Jutin istumaan, kävelin vähän kauemmas ja heitin toisen naakan metsään niin kauas kuin sain. Palasin koiran vierelle ja annoin luvan noutoon. Juti on ne harvat markkeeraukset mitä on tehty niin suorittanut erittäin varmasti ja suoraviivaisesti. Putoamispaikalle saavuttuaan hidastaa ihan kävelyvauhtiin, iskee nenän maahan ja aloittaa etsimisen. Kovin kiihkeää metsästäminen ei ole, mutta tehokasta kylläkin kun jalat ei vie. Hyvä nouto ja palautus.
 |
| Unohdit tän tonne metsään. Ettei menis enää hukkaan, niin vien tän tonne. Muualle. |
Seurautettiin takaisin samalle paikalle mistä heitin ensimmäisen naakan. Juti muisti sen hyvin, Jutin tuijottaessa putoamispaikkaa kysyin "missä on" (merkkisana markkeerauksille, ts. muistele missä pudotus on ja lukitse katse sinne) ja vapautus noutoon. Itsellä on käskyinä hakuun "hae" ja markkeerauksiin "hakee". Hyvin saman tyyliset, mutta ero se on pienikin ero.
Tästäkin tehtävästä Juti suoriutui hienosti, suoraan linnulle ja suoraan takaisin. Juti alkuun aika herkästi pudotti linnun heti ehdittyään vierelleni, noutaminen on kivaa mutta kantaminen ei ihan niin tärkeää. Juti kyllä leikkii leluilla paljon ja tarjoaa niitä heiteltäviksi, mutta toisin kuin moni muu noutaja ei palkkaannu pelkästään siitä että pitäisi jotain esinettä suussaan pitkiä aikoja. Jos kantaakin jotain, niin "väylää/mälvää" sitä koko ajan. Suu siis käy herkästi, on onneksi kuitenkin niin pehmeäotteinen ettei riko. Riistoilla tätä ei ole esiintynyt, mutta nyt meinasi mopo karata käsistä palautuksen jälkeen. Itse annan koiran pitää hetken riistaa sen saavuttua luo, kehun ja rapsuttelen. Nyt Jutilla naakkojen kanssa meinasi suu lähteä käymään tasaisen nouto-otteen sijaan jolloin rauhoitin omaa toimintaa ja otin linnun talteen nopeammin. Varmaan linnun koko vaikutti, naakka on niin pieni että sitä pystyi pyörittelemään vähän suussa. Täytyy tämä huomioida seuraavan kerran kun treenataan pikkulinnuilla.
Loppuun kävin viskomassa linnut metsään. Käveltiin vajaan 50m toiseen suuntaan pienen kierron kautta. Ideana oli hakuruutu niin että ensin on tyhjää välissä (ei ihmisen haju/kengänjälkiä tukemassa) ja sitten kauempana riistat. Maasto tiheää metsää, märkää laonnutta heinikkoa missä pajukkoa. Ajatus oli antaa Sakun ja Renon juosta energiansa pois, mitään isompaa pointtia tässä ei ollut niille koulutuksen kannalta kuin virranpoisto. Renon haettua yhden Juti oli kuitenkin ihan sen näköinen että nyt olisi hänem vuoronsa. Puolivuotiaalle tämä ei ollut ihan helppo, vaikeaa maastoa, hämärää, 40m tyhjää maastoa välissä ennen kuin törmäisi riistan hajuihin. Motivoitu oli niin että oli nähnyt minun kävelevän metsään ja sieltä takaisin, tämän jälkeen oli vielä siirtyminen sieltä kauemmaksi.Annoin toiselle kuitenkin mahdollisuuden, eipä se siitä rikkikään mene.
Hakuun se pikkupoika lähti ja hyvin painoi eyeenpöin vaikeassakin maastossa, naakan kanssa sieltä tultiin takaisin! Olin vielä jättänyt linnun niin että pyyt oli lähempänä ja naakat kauempana. Sen verran oli vissiin kompassi hukassa että palautti samaa reittiä mitä siirryimme uudelle lähetyspaikalle. On se kyllä! Vaikka siltä (ainakin vielä) puuttuu tiettyjä ominaisuuksia mitä metsästyskoirassa ihailen, niin on siinä kyllä ihan hemmetisti hyvääkin. Itseluottamusta vaikka muille jakaa.
Loppuun isommat tyhjensi haun Jutin odotellessa kiltisti. Ja hiljaa. Tämän tyylisessä koirassa on kyllä puolensa, sitä voisi kehdata joskus osallistua myös WT- ja nome A-kokeisiinkin.
Treenit oli kaiken kaikkiaan hyvin onnistuneet ja taas päästiin eteenpäin. Jutin kanssa ollaan treenattu noutojuttuja ehkä kertaalleen aina parin viikon välein. Nyt poikkeuksellisesti treenattiin lauantaina ja tänään maanantaina. Pitkälti tietyt asiat opitaan kuitenkin ihan huomaamatta siellä tallilla ja siellä arjessa. Kuten esimerkiksi paikallaolo ja mukana kulkeminen. Seuraavaksi tarvitsisi oikeasti ottaa työn alle pillikäskyt (Juti tuskin enää muistaa edes luoksetulopillitystä..) sekä linjojen alkeet. Tähän asti ollaan lähinnä tehty hakua ja muutamat markkeeraukset. Linjan opettamiseen itsellä on jo suunnitelma olemassa miten sitä lähden opettamaan (vähän eri tyylillä kuin mitä olen edellisille opettanut), vaatii tällä hetkellä enää siis vain toimintaa että tässä päästäisiin eteenpäin. Ongelma on lähinnä ollut sopivan treenimaaston puute. Tähän kun ei se umpimetsä sovi.
Puhelimeen on jonkin verran kertynyt kuvia ja videoitakin aikaisemmista treeneustä. Täytyy jossain vaiheessa yrittää lisäillä niitäkin tänne ja avata vähä jälkikäteen miten ollaan ekat kuukaudet edetty. Mitään selkeää treenisuunnitelmaa ei ole ollut, vaan hyvinkin paljon fiiliksen mukaan menty. Noiden kahden muun kanssa tulee jonkin verran treenailtua, niin on sitä sitten kuitenkin huomaamatta saanut tuo pikkupentukin jotain tehdä vaikkei kovin suunnitelmallista koulutus ole ollutkaan.
